Joka kesä tuntuu palstallani olevan vähintään yksi isompi projekti meneillään. Sitten on näitä, jotka jatkuvat joka vuosi, kuten japanilaistyylinen nurkkaus ja kuupuutarha. Tämän vuoden projekti, ainakin yksi niistä, taitaa olla tässä. Sain yhdellä idealla iskulla kolme kärpästä.
Sain vähennettyä nurmikon määrää. Pienessä puutarhassa on minusta nurmikon viljely maan hukkakäyttöä. Haluan ennemmin käyttää pienen palstani hyödyksi joko viljelemällä jotain syötävää tai jotain mielen ja silmien ravintoa eli jotain kaunista.
Ihanan inspiroivan Potager-kirjan myötä olen haaveillut potagerin laajennuksesta yhtä runsaan ryöppyäväksi kuin kirjassa. Se tuskin tänä vuonna ihan haaveiden lailla onnistu, mutta on askeleen kuitenkin lähempänä. Lisäksi viime vuotisen
orapihlaja-aidan ylöskaivuun myötä kaipasin vähän enemmän näkösuojaa palstan oleskelualueille. Sekin ongelma ratkesin kuin itsestään. :)
![]()
Huhtikuun lopulla yhtenä iltana palstalla touhutessani idea ihan varoittamatta pälkähti päähäni. Keksin, että laajennan mökkipolun nurmikon puoleista kukkamaata portin päästä, hassusti loppuva rajausreuna saa samalla luontevan jatkon ja rajattu kukkapenkki päättyy köynnöstukeen, johon tulee nojailemaan tuuheaksi kasvava lumikärhö ja köynnösritilän taakse tulee kaksi uutta lavankauluslaatikkoa. Tadaa - vähemmän nurmikkoa, lisää kasvulaatikoita ja näkösuojaa.
Samaisena iltana kaivoin kätköistäni nipullisen syömäpuikkoja. Olen ne joskus pelastanut roskalavalta ja vihdoin niille tuli käyttöä. Onneksi olin jemmannut, muuten olisi voinut suunnitelma jäädä vain yhden illan iloksi. Saman tien tikutin ajattelemani laajennuksen nurmikkoon. Seuraavaksi raahasin pienet lavat mallailemaan lavankauluksia ja hahmottamaan tilaa.
Suoritin jopa mittauksia ja useampaan kertaan projektin edetessä.
Toukokuun alussa, luojan kiitos silloin, tartuin lapioon ja käänsin koko uuden kukkamaan alueen. Ensin tein tarkistusmittaukset, vedin langalla linjat ja tikuilla kaaren muodon. Sitten kiersin uuden alueen reunat kanttausraudan kanssa ja lopulta tartuin lapioon. Tarkoitus oli jättää nurmikko kukkamaahan, vain nurin päin käännettynä
Tarkoitus oli ja on kaivaa uuden alueen viereinen kukkamaa ylös ja erotella sinne kasvaneet rikat ja nurmikko. Tässä vaiheessa kuitenkin annoin tulppaanien aluille ja pionille kasvurauhan.
Äitienpäivänä saapuivat vanhempani ja heidän mukanaan tarpeelliset tykötarpeet projektiin. Olin lähettänyt heille ostoslistan: neljä pienempää lavankaulusta, yksi köynnösritilä, kaksi tolppaa ja metalliosat niille, sanomalehtiä sekä pari pakettia rajausreunaa että paljon multaa, niin paljon kuin autoon vain mahtui. Isäni pystytti köynnöstuen ja minä virittelin lavankaulukset paikoilleen.
Lavankauluksiin laitoin paksu kerrokset sanomalehtiä, jotka kastelin ennen kuin tyhjensin pussin jos toisenkin multaa laatikkoihin. Vanhemmissa lavoissa sanomalehtikerrokset ovat hyvin pitäneet rikat poissa ja niissä kerroksia on ollut vähemmän ja silloin en tajunnut kastella lehtiä.
![]()
Reilun viikon päästä tartuin jälleen lapioon ja käänsin maan uudestaan. Tällä kertaa ravistelin kuivan kelin ansiosta kuivuneet mullat nurmen juuripaakuista ja poimin rikat pois. Juuripaakut siirsin kompostoitumaan. Tässä kohtaa taputtelin itseäni selkään, aurinkoa oli riittänyt jo usemman viikon ja maa alkoi jo olla aika kova. Uusi alue näytti niin siistiltä!
Aurinkoa riitti aina vaan ja päätin jatkaa projektia seuraavana päivänä. Asensin Kekkilän rajausreunat. Harmistus oli suuri, kun huomasin rajausreunojen uudistuneen.
Marketanpuiston bloggaajatapahtumassaKekkilän Mari Kaartokallio kehui uuden reunan olevan entistä helpommin asennettvissa - saanen olla eri mieltä.
Rajausreunat on nyt kiinnityssyteemin takia rei'itetty koko matkalta ja aiemmin asentamani reuna on jätetty sen verran korkeaksi, että uuden reunan reiät näkyvät polun kohdalta, nurmikon puolella ne hukkuvat vihreyteen. No, pieni kosmeettinen haitta, jonka luultavasti vain minä huomaan, kun tiedän asian. Muuten rajausreuna on älyttömän hieno ja tekee viimeistellyn vaikutelman.
Sitten kivoimpaan hommaan, joka vielä jatkuu, nimittäin kukkien istuttamiseen. Ensimmäisenä istutin köynnöstuen eteen lumikärhö 'Summer Snow' Clematis 'Paul Farges'in. Sen jälkeen eri puutarhoista haalimiani perennoja. Suunnitelmaa kasveista ei ole, olen ostellut kaikenlaista ja istutellut niitä fiiliksen mukaan. Siirtelen sitten jos tulee parempia ideoita.
Uusi kukkapenkki on aika tyhjillään vielä, sillä pitää ehkä vähän myös harkita mitä oikeasti haluan. Puutarhani on pieni ja ihan kaikkea ei voi sinne laittaa eli pitää keskittyä herkuista herkuimpiin. Perennojen sekaan kiinnostaisi istuttaa myös bloggaajatapaamisessa esitelty purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius 'Tiny Wine', se sopisi pienen kokonsa puolesta puutarhaan, mutta mietin onko paikka sittenkään oikea.
Uusi kukkapenkki kiertää luumupuun, jonka juurella kasvaa vanha nimetön, hyvin aikainen pioni. Tänä vuonna se kukki yli kaksi viikkoa ennen muita pioneja. Seurana uusilla kasveilla on siis vanhoja perinneperennoja.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
