Saaripalsta-blogista lähetettiin haaste, jonka on pistänyt alulle Kukka & Kaali. Haasteessa kerrotaan millainen puutarhuri olet, joko omin sanoin tai vaihtoehdoista valiten. Päädyin kirjaamaan omin sanoin kuvaukset itsestäni puutarhurina ja siis tarkennuksena, siirtolapuutarhurina. Puutarhasuunnittelu
Puutarhani on 91-vuotta vanha. Sen historiasta, taustasta ja aiemmista omistajista en tiedä juuri mitään. Ostin palstan kuolinpesältä, joten en tavannut aiempaa omistajaakaan. Naapureilta olen kuullut, että edellistä edellisen omistajan aikana palstani on ollut palkittu mallipuutarha. Puutarhallani on ollut siis kaunis pohja, joku edellisistä omistajista on selvästi sen suunnitellut.
Haluaisin osata suunnitella kauniita alueita, mutta enemmän olen mennyt fiiliksen mukaan. Piirtelen paperille suuria linjoja ja sitten kasvit valikoituvat sen myötä mitä löytyy. Monesti käy niin, että olen löytänyt jonkun ihanuuden, joka pitää istuttaa jonnekin. Sitten lykkään sen jonnekin. Voin miettiä paikkaa pitkääkin, sillä vihaan turhaa työtä {kasvien siirtelyä}.
Ostokset
Ostan kasveja maltillisesti, sillä palstani on pieni, vain 250 neliötä. Palstalle pääsee vain herkuista herkuimmat ja yleensä ostan ainoastaan yksittäisen kappaleen. Toisen rajoitteen sanelee kuljetuskapasiteetti, joko kaksi kättä julkisilla liikennevälineillä liikkuessa tai Jopon kuljetusmahdollisuudet. Jopon korissa on kulkeutunut mm. isohko japaninverivaahtera ja muutama perenna samalla. Jos on tahtoa, on myös keino. Jos kasvin nimessä on japani, japonica, nippon tai vastaava on suuri todennäköisyys, että se päätyy palstalleni.
Työkalujen säilytys
Olen järjestyksen ihminen, vaikka siltä ei kai vaikutakaan. Puutarhatyökaluille on paikat mökin varastossa ja palautan ne aina paikoilleen. Varasto on pieni ja sitä vaivaa krooninen kaaos, mutta työvälineet ovat aina löydettävissä omilta paikoilta.
Minä hyötytarhurina
Kehtaako tunnustaa, että olen luokattoman huono kasvisten syöjä? Iloa tuovat vadelmat, mansikat, omenat, rypäleet, päärynä ja kirsikat. Kaikki herkut! Perunoita, tomaattia, valkosipulia ja herneitä kasvatan vuosittain. Tilaakaan ei ihan hirveästi ole ja mieluummin kasvatan jotain kaunista.
Kitkeminen
Vihaan kitkemistä. Se on samanlaista pakkopullaa kuin on imurointi. Kotona imuroinnin voi jättää välistä, jos kestää villakoiria, mutta puutarhassa rikkojen sietäminen vain lisää ongelmaa, koska ne pirut lisääntyvät hyvinkin tehokkaasti.
Siirtolapuutarhassa on säännöt, joita tulee noudattaa. Tietyt kasvit on määritelty rikoiksi ja niiden kasvu ja leviäminen tulee estää. Lisäksi säännöt määräävät, että palstan kaikki sivut on pidettävänä rikattomina. Aloittelevana puutarhurina kuvittelin naivisti selviäväni rikoista kerran kesällä tapahtuvalla kitkennällä. Vähänpä tiesin!
Puutarhapuuhat
Tunnustan, olen laiska. Haluan pitää palstan siistinä ja kohtuu rikattomana, mutta koska kyseessä on mökkipalsta, vietän puutarhassa paljon aikaa vain oleskellen, syöden tai juoden. Nautiskellen! Viihdyn sekä mökin edustalla olevalla penkillä tai pöydän ääressä. Välillä haahuilen ympäriinsä ihastelemassa kukkia ja miettimässä miten voisin pienentää nurmikkoaluetta ensisestään.
Puutarhan tyyli
Palstani iästä ja historiasta johtuen tyyli on aika perinteinen ja perinneperennoja suosiva perusta. Siihen olen lisännyt omia hullutuksiani, japanilaistyylisen nurkkauksen, pienen potagerin, kasvhuonekaapin ja ruukkupuutarhan.
Kasvivalikoima
Perinneperennoja on puutarhassani paljon, johtuen edellä mainituista syistä. Tunnen huonoa omatuntoa, kun suunnittelen poistavani jotain ei niin mieleistä, mutta vanhaa ja hyväksi todettua. Pidän ajatuksesta, että säilytän vanhoja kestäviä kantoja, mutta innostun kaikesta japanilaisesta ja välillä eteen tulee sellaisia herkkuja, joita ei voi vain olla kotiuttamatta. Miellellään punaisen eri sävyissä.
Minä ja sää
Lainatakseni suosikkiradiokanavaa, Radio Helsinkiä: "Sää on sellainen kuin ikkunasta näkyy." En seuraa säätä mitenkään. Kotona ei ole edes ulkolämpömittaria, arvioin lämpötilan kadulla kulkevien ihmisten vaatetuksesta. Sateenmahdollisuuteen varastaudun aina kun pyöräilen. Äitini pitää minut joten kuten selvillä suurista muutoksista, hallanvaarasta, sateista ja myrskyistä, vaikka kotiemme välillä onkin n. 170 kilometria. Sitä paitsi sää on pukeutumiskysymys.
Suhtautuminen vuodenaikoihin.
Rakastan syksyä, olenhan syksyn lapsi. Kesä on ihan kiva, kunhan ei ole hirveän kuuma. Talvi saisi puolestani olla lumeton ja pakkaseton. Keväästä olen oppinut puutarhani myötä sietämään. Ennen kevät oli lumen alta paljastuvien koiran kakkojen ja roskien sekä sietämätöntä katu- että siitepölyaikaa. Nykyisin se on jännitysnäytelmä - mitä kaikkea maasta taas kasvaakaan!
Tässä kohtaa vuotta olen lopen kyllästynyt puutarhaan ja suurella tahdonvoimalla ja ensi kevät mielessä kaivan kukkasipuleita maahan, mutta odotan jo taukoa. Jotta voin heti vuodenvaihteessa alkaa odottamaan uutta kasvukautta malttamattomana.
